Välipäivää vaan kaikille.
Jospa kirjoittaisin taas jotain. Lähtöön on kymmenen päivää ja sitä kun ajattelen, niin tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Vaikka sinänsä asiat on melko hyvin hoidossa. Toissapäivänä oli muuttokin, ja eilen annoin jo kämpän avaimet alivuokralaiselle, tai sen isälle oikeastaan. Se tuli hakemaan niitä täältä Lahdesta ja halusi mennä oikein kahville, että voidaan "turista kunnolla". Ahdistuin, mutta ihan hyvin se sitten kumminkin meni. Se oli kyllä kieltämättä kova turisemaan.
Sitten menin Arton kanssa ostoksille, siellä meni seittemän tuntia. Enkä ees ostanu oikein mitään, koska ahdistuin vaan omasta peilikuvastani. Mun piti laihduttaa ees viis kiloa ennen vuoden vaihdetta, mutta enpä laihduttanu. Nyt tilannetta ei taitais enää pelastaa ees ärhäkkä vatsatauti. Se siitäkin sitten. Arto osti hienot kengät ja farkut, mutta se onkin laiha kuikelo.
Ahdistava olo, kun ei oo nyt omaa asuntoa. En millään jaksais enää roikkua täällä äitin nurkissa, mutta mihin muuallekaan sitä menis. Eniten kaipais vaan sitä, että sais elää semmosta ihan normaalia arkea Jyväskylässä. Noh, ehkä sit ens syksynä.
Jotenkin vaikea vaan muistaa, että miks mä haluan muka lähteä. Nyt tuntuu, että eniten haluaisin jäädä. Ehkä se olikin se pointti tässä? Mutta kai se on nyt pakko lähteä kumminkin.
...äh. ÄÄÄÄH.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti