Madrid!

Täällä ollaan vihdoin!

Mun piti kirjoittaa ennen lähtöäkin, mutta mun tunteet heittelehti niin paljon, etten millään osannu päättää mitkä ne on ees siksi lyhyeksi ajaksi, jonka tän postauksen kirjoittaminen kestää. Toisaalta oli ihan innostunutkin olo, kun ajattelin tätä, toisaalta taas itkin niin paljon, että nenästä lähti nahat. Toisaalta tuntui, että kyllä kaikki ystävät Suomessa säilyy ja odottaa ja asiat jatkuu niinku ennenkin, toisaalta tuntui, että kaikki häviää, joten parempi vaan suoraan katkaista välit, niin saa ainakin jättää jäähyväiset. Etenkin Arton kanssa jo monta vuotta suht sujuvasti pyörinyt "kattellaan" tilanne alkoi ahdistaa. Mutta kai tässä nyt sitten kuitenkin kattellaan. Puhuttiin tunti Skypessä ja tuli kyllä kova ikävä. Varsinkin kun nettikamera oli päällä ja näki toisen siinä, mutta ei voikaan koskea. Ja The Dog! The Dogi Dog pelkäsi ja kammosi, kun häntä läppärillä osoitettiin. Saa nähdä miten hulluks tuun täällä. Täällä on niin paljon söpöjä koiria. Enemmän söpöjä koiria ku mitä miehiä.

No joo. Matka tänne ei sujunu ihan jouhevasti, koska ensimmäinen lento oli myöhässä ja missattiin jatkolento. Jatkolento oli illan viimeinen, joten jäätiin yöks Barcelonaan. Se kuulosti ensin ihan hauskalta, mutta sitten kun oli jonottanu pari tuntia siellä täällä ja kello oli yks yöllä ja herätys 5.30, niin jotenkin sitä hauskuutta ei taas jaksanu nähdä. Hauskaa oli kyllä siinäkin tilanteessa se, että tutustuttiin lentokentällä pariin suomalaiseen tyttöön, joista toinen oli tulossa myös vaihtoon kevääks ja toinen töihin. Ja sitten irlantilaiseen Charlesiin. Niitten kanssa oli ihan kiva hengata.
Aamulla sitten vähäisillä yöunilla raahauduttiin taas lentokoneeseen ja tällä kertaa kaikki sujui mainiosti. Mutta kyllä sen verran rankkaa on matkustaminen, että mulle tuli jo tänään mieleen, että jaksankohan viikkoakaan täällä. Hirveesti ihmisiä joka puolella, mutta liikehtivät hitaasti. Kaikki jää niille sijoilleen tekemään mitä nyt päähän pälkähtää, ja takana toiset odottelee kaikessa rauhassa. Lapset huutaa ja autot tööttäilee. Mutta kaipa tähänkin tottuu. Nyt pikku päikkäreitten jälkeen kiinnostus elämää kohtaan on taas heränny, ja kohta varmaan suunnataan jonnekin Madridin yöelämään. Ehkä sieltä löytyy jotain vähän kiinnostavampaa raportoitavaa tännekin.

Yritän jossain vaiheessa siirtää koneelle kuviakin, ja tietty ottaa niitä. Vois ehkä tännekin laittaa jonkun. Etenkin tää mun minimaalinen huone on aika huvittava. Mutta onpahan sentään kallis. Siis mun budjetissa, tässä kaupungissahan tää on kaiketi lähes ilmainen.