Odotin eilen vuoroani pankkiautomaatille. Siinä vieressä katukauppias kaupitteli ällistyttäviä tanssivia paperimarionetteja. Hupaisia pahvihahmoja, jotka lankajaloillaan tanssi innokkaasti musiikin tahtiin. Huvitti ne. Ihastuin tietenkin oitis tähän ajatukseen, ja ostin yhden.
Vasta kotona aloin ihmetellä, että miten tää toimii. Asetin marionetin läppärin vierelle ja laitoin musiikin soimaan. Pahviolento lepäsi pöydällä elottomana. Laitoin lisää ääntä, mutta ei se pompannu pystyyn.
Piti vielä ihan kysyä julkisesti, että miten tää toimii, en osaa käyttää. Sittenj kauhea totuus paljastui: Mua oli huijattu.
Joku fiksumpi olis varmaan nopeemmin kyseenalaistanu sen, että miten nyt pahvinpala voiskaan tanssia musiikin tahdissa oikeesti. Mutta kun mä olin ihastunu. Mä halusin uskoa niin kovasti.
Pahvimarionetin ensimmäiseksi kappaleeksi olin valinnu Lauri Tähkän ja Elonkerjuun Pauhaavan sydämen.
Vielä tänäänkin räjähdän nauruun, kun ajattelen sitä, miten tyhmä mä oonkaan. Todella tyhmä!
Hyvää vappua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti