Suomi Finland perkele!

Siinä päivän tunnelm ia monellakin tavalla kuvaava otsikko.

Ensinnäkin sen voi huutaa tietenkin nyt maailmanmestari -asenteella. Yeah! Harmittaa aivan vietävästi, että tämmöinen merkkipaalu jäi nyt kokematta. Olis ollu niin mahtavaa olla nyt Suomessa juhlimassa muitten mukana ja nähdä omin silmin se hullunmylly. Junttia tai ei, niin mä oon tykänny tommosista kansanjuhlista ja tempauksista. Oon ihan varma, että se olis ollu tosi hauskaa ja kokemisen arvoista. Toisaalta täältä käsinkin sen kokee varmasti ihan ainutlaatuisella tavalla.
Menin peli-iltana Ihkun Itävaltalaisen luo katsomaan peliä. Yritettiin löytää ensin sivua, jonka kautta sitä pystyis kattomaan suomeks, mutta kaikki ne oli jumissa, eikä toiminu. Yritin myös kuunnella selostusta radiosta jonkun streamin päälle, mutta ne oli liikaa eri ajassa. Kuohahdin. M kysyi multa, että ootko nyt vihainen, ja huomasin yllätyksekseni olevani. Minä, jääkiekkopelin takia! Lopulta jouduin kattomaan sitä venäjäks, kun ei kerran muuta löytyny. Suomi läpsi maaleja, minkä kerkesi ja mä istuin tyynenä peliä seuraten, koska kaikkihan tietää, että jotain pahaa voi aina vielä tapahtua. Kun tilanne oli jo jotain 4-1 ja enää vähän aikaa jäljellä, M yritti, että Emmi hei, te voititte, voisitko vaikka ees hymyillä, mutta mitä nyt suotta nuolaisemaan ennen ku tipahtaa. Ja sitten kun me tosiaan voitettiin, mulle tuli liikutuksen kyyneleet silmiin ja siitä liikutuin tietenkin lisää ja tuli hetkellinen koti-ikäväkin, ylpeys ja ilo Suomen puolesta sekä ihan itsekäs harmistus siitä, että miks just nyt, ja aloin parkua enemmänkin. Minä, jääkiekkopelin takia!
Kaikkea uutta sitä oppii itsestään. M:kin nauratti, hullu suomalainen, aina ihan hiljaa ja puhumatta, mutta pinnan alla kuohuu.

Koska omakohtaiset kokemukset juhlahumusta jäi nyt väliin, oon seurannu Suomen tapahtumia innokkaasti netistä. Videoissa ja kuvissa näkyy huumaantuneina heiluvaa kansaa. Se näyttää hauskalta. Mutta nettipalstat tuntuu pullistuvan ihmisistä, joita ärsyttää. Väärä laji voitettu, jääkiekkohan on vaan joku pieni laji, jota ei seuraa kukaan ja kisoissa vaan huonot pelaajat pelaamassa. Väärin innostuttu, eihän nyt sohvalla maannut tavis suomalainen oo tehny mitään voiton eteen, joten ilahtuminen asiasta ei ole ansaittua. Väärin juhlittu, mokomaa mellastusta ja torveakin menty toitottamaan, vaikka Suomessa auton torvea ei todellakaan tarvi mennä painamaan. Väärät kansalaiset, typerät juntit ja täysin tyylitajuttomat moukat.
Kaikki meni taas kerran ihan päin helvettiä ja moni toivoikin, että Ruotsi olis voittanu, niin ei aina tarvis kärsiä ja hävetä.

Mä oon miettiny tänä keväänä ylipäätään paljon sitä, että miks Suomessa kaikkia aina häiritsee ja ärsyttää joku. Oikeasti tuntuu, että siellä kiinnitetään vaan ihan liikaa huomiota asioihin. Periaatteessa seinäkellokin on äänetön, mutta jos sitä raksutusta jää oikein kuuntelemaan, niin tottahan se sitten käy häiritsemään.
Täällä esimerkiksi ei oo mitään lappua rappukäytävässä, että hiljaisuus kello 23. Eikä kukaan käy viemässä siihen viereen nöyristelevää tiedotusta, että tänään vietän tupaantuliaisiani kello 23.15 asti. Meteli loppuu sitten, kun ihmiset käy nukkumaan, ja jos jollain on juhlat, niin se on good for them. Lapset juoksee siellä täällä ja huutaa, vaikka yölläkin, jos koko perhe on sattunut jäämään illalliselle, joka on venyny yli puolen yön. Metrossa ihminen kuorii ja syö appelsiinin, jos sitä huvittaa. Koirat on kahviloissa ja baareissa ja uivat uimarannoilla. Niiden jätöksistä ei kukaan kirjoittele lehdissä, mutta jalkoihin kannattaa muistaa katsoa kadulla kävellessä, ettei käy moka. Autot parkeerataan mihin mahtuu tai melkein mahtuu ja torvea nyt tietenkin voi aina toitottaa. Jos bussikuski rähjää asiakkaalle aamulla, sille sanotaan, että joopa joo, eikä siitäkään tarvi lähettää tekstaria mihin Näppis-palstalle. Ekan kerran kun olin metrossa, ja siihen vaunuun tuli joku musiikin renkuttaja, ajattelin, että o-ou, nyt kyllä ihmisiä ärsyttää. Mutta ei ketään häiritse se yhtään ja ne ketkä tykkää, antaa rahaa niille.
 Mun mielestä on ihanaa olla täällä, kun joku ei koko ajan kyttää, eikä tarvi jatkuvasti olla pelko perseessä siitä, että apua, kohta tulee valitus. On ihanaa katsoa niitä lapsia ja koiria kun ne juoksee ja nauttii! Elämä vaan liehuu ympärillä niinku pyykit naruissa. Voin vaan kuvitella, mitä täällä sanottais, jos joku menis nilittämään, että hei pyykkejä ei sit saa kuivattaa ulkona, kun meillä on tää talon hillitty yleisilme tässä.
Suomi Finland perkele.
Ja viikonloppuna oli muuten taas jonkun pyhän tai pyhimyksen päivä, ja sen johdosta karnevaalitunnelmaa koko kaupungissa. Pommit paukkuu ja fiesta jatkuu. Ja arvatkaa muuten tööttääkö joku torvea, jos Real Madrid voittaa jotain? Saatanan juntit.

Ja kolmas Suomi Finland perkele on ihan vaan se, että aika kuluu liian nopeesti, ja mä en tahtois vielä tulla pois. Olis vielä niin paljon nähtävää ja tehtävää, vielä niin kiva nauttia kaikesta. Buhuu. Pää ei kestä ees ajatella sitä, että kaikki loppuu. Suomestakin kyllä ikävöin jo joitain asioita, kuten koiraa, kavereita ja ruokia, mutta en vaan kestä millään ilveellä sitä, etten pääsis tänne takasin. Ja mä tyhmä hupakko oon muutenkin jo ihan liian kiintyny kaikkeen. Luoja se on kuuma, kun se selittää mulle jotain niitä sen insinöörijuttuja siitä, miten tietoa lähetetään valona kaapelissa ja hän laskee, paljonko se kohisee.

Pitsipöksy lanseerasi tänään sen jatkuvaan putain putain -honotukseen uuden version, jonka poimin korviini. Putain de Dieu. Ihmettelin, että oikeestiko Jumalan huora? Google kääntäjän mukaan tuo kääntyis suomeks, kyllä vaan, perkele.
Suomi Finland, putain de Dieu!