Outsider

Olin eilen jenkkien kanssa baarissa. Ensin vaikutti siltä, että vaan minä ja se yksi Alicia, josta pidän, oltais lähdössä, mutta sitten ne muutkin kumminkin tunki mukaan. Mentiin ensin yhden Jocelynin kämpillä alottelemaan, to pre-game. Siellä oli sen kämppikset, joista toinen on australiainen ja toinen irlantilainen. Tulin heti jyrätyksi kieleni kanssa, kun kaikki puhui taas niin nopeasti. Oltiin semmosta juomapeliä, missä yhdellä tietyllä kortilla pitää keksiä rimmaavia sanoja. Mulla nyt ei oo mitään mahdollisuuksia siinä, mutta vasta parin kierroksen jälkeen se pälkähti päähän niille muillekin, että ai niin, tää on varmaan muuten sulle vaikeeta. Paitsi että se Jocelyn kysyi silloinkin, että miten niin muka. Tuntuu, että se pitää mua muutenkin ihan tyhmänä eikä jaksa kuunnella mun juttuja. Mutta mikäs siinä. Mäkin pidin sitä tyhmänä, kun se kertoi jostain kaveristaan, jonka puhe oli hassun kuuloista, kun se puhui puoliks englantia ja puoliks australiaa. On se rankkaa.
Harmitti, kun ne puhui niin hankalasti ja nopeasti ja jatkuvasti kaikesta amerikkalaisesta, johon en voi sanoa mitään. En tajua miten ne ei tajua, että se ei oo hirveen kivaa. Sitten kun ne kämppikset meni nukkumaan, niin Matt huudahti, että vihdoinkin voidaan alkaa puhua Amerikan asioista! Mä sanoin, että ai jaa, pitäisköhän munkin lähteä, ja sitten se Matt oli silleen, että oho, voi harmi.
Mutta puhui ne siis kumminkin Amerikan asioista. Sitten välillä ne kysyy vaativasti, että Emmi, miksi olet niin hiljainen.

Olin ahdistunu. Sitten lähdettiin baariin ja kadullakin ne puhuu niin lujaa ja niillä on se aksentti, että kaikki heti kuulee, että ne on jenkkejä. Ja sitten ihmiset huutaa, että From America? ja ne on vaan, että yeah! Sinänsä tälläkään asialla ei pitäis olla juuri mitään väliä, mutta mua rupes ihan tosissaan ottamaan päähän se, että mustakin tehtiin väkisin amerikkalainen. En halua olla se. Mutta mitä järkeä nyt on alkaa jollekin ohikulkijalle täsmäntämään, että oikeastaan MÄ oon Suomesta. Kumminkin koin tulevani jotenkin riistetyks siinä, se oli ikävää. Baarissa oli sitten taas totuttuun tapaan jumalaton tungos ja meteli. En ymmärtäny kenenkään puheesta sitäkään vähää, kun en kuullu mitään. Baarimikko kieltäytyi jälleen myymästä meille, kun ei vissiin ulkomaalaiset kiinnostanu. Sekin on ihan sairaan ärsyttävää miten ne tekee sen, siis kattoo ihan röyhkeästi silmiinkin ja sitten kun tervehdit ja sanot tilauksen (espanjaksi), ne vaan kohauttaa olkiaan sen näkösenä, että sori tytöt, ei nyt. Sitten saat odotella jonkun 35 minuuttia, että kaikki muut on palveltu ja sitten ehkä saat jotain. Tää ilveily ei mitenkään auttanu siihen, että tunsin itteni ulkopuoliseks kaikesta.
Mökötin siinä sitten. Sitten aloin itkeä, niinkun aina. Sitten se Alicia vihdoinkin havahtui, ja rupesi puhumaan mullekin ja loppuilta oli sitten ihan hauska. Kuten sanottua, niin se Alicia on kumminkin ihan kiva, ja sitten pääsin mukaan siihen yleiseenkin keskusteluun, kun se jotenkin sai vedettyä mut takasin messiin.

Tulin taas joskus puol seittemältä kotiin. On hauska hillua yöllä myöhään ulkona, mutta siinä on kyllä se ongelma, että seuraava päivä menee ihan täysin nukkumiseen. Mä olin aikeissa mennä tänään Rastroon, Euroopan suurimmalle kirppikselle, mutta heräsin vasta puol neljältä. Enpä sitten mennykään.
Onneks huomenna on vapaapäivä. Täytyy yrittää herätä ajoissa, että ehdin vähän kaupungille. Siellä on varmaan kivempi kierrellä arkipäivänä, kun ei oo niin tolkuton tungos.

Jännä juttu muuten, että luin ennen lähtöä jonkun Madridissa vaihdossa olleen pojan blogia yliopiston sivun kautta. Se oli tehny yhen postauksen siitä, mikä kaikki sitä ärsyttää täällä. Muistan ihan tarkkaan, miten vaahtosin Artolle siitä, että ehkä tommosen ihmisen ei kannata edes lähteä mihinkään, jos ei yhtään osaa sopeutua. Tiskiharja, voiko ihminen olla enää pienisieluisempi, jos kaipaa Madridissa tiskiharjaa! Nyt luin sen blogikirjoituksen uudestaan, ja allekirjoitan täysin koko valituksen. Ja ostin Ikeasta viime viikonloppuna neljä tiskiharjaa.