Viikko 7

Siinä teille kekseliäs otsikko. Otsikointi kuuluu kyllä elämän vihattavimmat asiat top 5, aineskin melkein.
No, eipä tää blogi oo muutenkaan kovin kekseliäs. Ajauduin kriisiin, kuin luin Jennan blogia yks yö ja se oli paljon parempi ku tää mun oma! Mikäli oikeasti laadukas ja hauskasti kirjoitettu Espanjan vaihtoblogi kiinnostaa, suosittelen siirtymään sinne. Toisaalta hyvähän se on kirjoittaa hauskasti, jos tekee kaikkea hauskaa, kuten käy salsatunnilla ja keskustelee naapureiden ja kämppisten kanssa. Mä vaan kyyhötän täällä kopperossa.

Mutta kajautetaan nyt kuulumisia kopperostakin sitten kuitenkin.
Aika paljon on ehtiny tapahtua sitten viime kirjoituksen.

Ensinnäkin viime viikolla oli koulun organisoimat vaihtareiden tutustumisbileet pienehkössä baarissa, jatkot yökerhossa. Menin tietenkin paikalle ja sain rintaani pienen Suomen lipun. Lippuhavaintojeni mukaan olin ainut pohjoismaalainen noissa kinkereissä. Ja siltä se kyllä vähän vaikuttikin. Mä vasta seisoin ujona ryystämässä juomaani, kun mun ympärillä kaikki muut jo tutustuivat ihan tosissaan. Suukkoja vaihdeltiin, nimiä kerrattiin ja minuutin parin kuluttua tanssittiin kädet toisen harteilla kuten ylimmillä ystävillä on tapana. Ja sitten eteenpäin.
Yritin pysytellä jenkkien lähistöllä, koska niiltähän tuo small talk sujuu, ajattelin, että siitä varisis ehkä mullekin jotain tuttavuuksia. Mutta lähinnä tuntui kyllä, että jään surkealla tavalla kaikkien jalkoihin ja änkyttävä arka skandinaavi ei vaan pysty muuntautumaan seurapiirihaiksi noin vaan. Että oikeastaan en kyllä tutustunu yhtään kehenkään, vaan sain pikemminkin tutustumiskammon.

Seyraavana päivänä tuli sitten Arto, ja hylkäsin kaiken muun sosiaalisuuden yrittämisenkin. Oli kyllä outoa nähdä näinkin pitkästä aikaa, me ei olla ikinä oltu näin kauaa erossa, ei lähimainkaan. 6,5 vuotta toisen välittömässä läheisyydessä ja yhtäkkiä monta tuhatta kilometria väliin. Ensimmäinen järkytys mulle oli se, että Arto oli ihan blondi! Mä oon aina tietenkin pitäny sitä tosi tummana, mutta kai mun silmä on täällä tottunu oikeesti mustatukkaisiin ja tummiin ihmisiin niin, että Arto oli ihan vaalea yhtäkkiä. Toisekskin kyllä havaitsin, että se ei ollu sitten käyny parturissa ja hajamielisyytensä vuoksi oli pukeutuneena niiden isän kauheeseen "silkki" pusakkaan, eli ns. mannetakkiin. Mutta tää nyt oli arvattavissa.
Kuvittelin etukäteen, että sitten kun vihdoin nähdään, niin mä hyppään kyynelehtien sen kaulaan, mutta oikeasti se olikin vähän kummallista ja en keksiny mitään sanottavaa. Olin pettyny.
En tiedä oliko Artokin hermostunu, vai oliko sillä muuten vaan tyhmät vitsit. Ärsyynnyin ja kriiseilin sisäisesti, että kiva homma, nyt täytyy perua kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja hirveesti säätää, koska tosiaankin kasvettiin heti erillemme, voi voi. Huonekin oli liian pieni kahdelle ja yöllä ei saa unta, kun 90 senttimetrin sängyssä retkottaa kaks.

Mutta se outo olo meni kyllä ohi sitten. Oli taas kiva olla yhdessä ja tehdä kaikkea. Oli ihanaa, kun oli joku, kenelle voi puhua. Vartalo oppi taas muistamaan ne nukkumisasennot, joissa mennään sopivasti limittäin, eikä tönitä. Arto kävi parturissa ja osti uuden takin, ja mun silmissä se näytti taas erinomaisen hyvältä.
Mä tykkään katella sen jalkoja, kenelläkään toisella ei oo niin pitkää säärtä. Ja pidän siitä, miten sitä melkein itkettää, kun eläinkaupan ikkunassa on surullisia koiranpentuja. (ja otin ton muuten äänettömänä lupauksena siitä, että voin raahata täältä koiran mukanani Suomeen, jos kohtaan jonkun reppanan).

Mutta mitä siis oikeesti tehtiin viikon aikana:
-Käytiin ostoksilla valtavassa ostoskeskuksessa, siellä hurahti seittemän tuntia ihan noin vaan. Arto osti tosiaan takin ja mä ostin pari paitaa. Alennukset oli hyvät vielä tähän aikaan vuodesta, ja kauppoja niin paljon, että pari käytävää jäi kokonaan kiertämättäkin ja monta kauppaa katsomatta, kun ei seittemänkään tuntia riittäny.

- Käytiin jenkkien bileissä, tai yhden espanjalaisen järjestämät ne kyllä oli. Siellä oli ihan hullu meininki, en oo ikinä ollu niin äänekkäissä bileissä. Koska ihmiset tupakoi, oli kaikki ikkunat avattu, ja melu mukavasti kimpoili sisäpihan seinistä. Joskus kolmen aikaan yöllä mä kysyin, että eikö naapurit sano mitään, ja se espanjalainen poika vaan kohautti olkiaan, että huomennahan sen näkee. Suomessa olis poliisit tullu jo aikoja sitten. Bileissä oli yks meksikolainen vaihtari, joka oli kovasti pistoksissa Alvar Aallosta. Se hermostui Artolle, kun Arto meni möläyttämään, erttä mikä siinä Aallossa on niin erikoista. Myös Aki Kaurismäen elokuvat tunnettiin ja niitä luonnehdittiin samanlaisiks ku Almodovarin elokuvat. Nyökyttelin, vaikka enpä tiedä oonko samaa mieltä. Nyökyttelin aika paljon myös siks, että multa lähti ääni kokonaan noissa bailuissa, koska tulin just sopivasti kipeeks Arton saapuessa.

-Käytiin El Retiro -puistossa, kierreltiin siellä ihanissa maisemissa auringon paisteessa ja katseltiin ihmisiä. Siellä on lauantaisin hyvällä säällä paljon porukkaa. Syötiin mansikoita! Olis ollu mahdollisuus myös soutaa siinä lammella pikku veneellä, mikä vaikuttaa romanttiselta, mutta ei me sitten jaksettu jonottaa sinne. "Paremmin pystyy soutamaan suomalaisessa järvessä" Arto sanoi.

-Käytiin baarissa. Artoa tuntui ärsyttävän se, että juomat on baarissa kalliita ja istumapaikkoja ei oo, vaikka sanoin siitä etukäteen. Mutta ehkä sitä tungosta ei voi vaan tajuta etukäteen. Mä oon kai jo tottunu, kun mua se ei enää häiritse. Ja oon kovasti tykästyny siihen clubiin jossa oltiin, siellä on kaikkien aikojen paras dj.

-Sunnuntaina kierreltiin Rastrossa, se on Euroopan suurin kirpputori kuulemma. Enimmäkseen siellä on tietty kaikkea krääsää ja samat huivit joka kojussa, mutta siitä huolimatta siellä oli kiva kierrellä. Mä ostin huivin ja pari kivaa korua. Syötiin semmosta hyvää lihapiirakkaa ja mentiin kotiin, kun alkoi sataa. Mä tein ekaa kertaa espanjalaista munakasta. Siitä ei tullu ihan semmosta ku ravintoloissa, mutta oli se ihan hyvää kumminkin. Illalla käytiin ravintolassa, ja siellä oli aika pahaa ruokaa... En oo edelleenkään saanu täällä missään ravintolassa kovinkaan kummoista ruokaa, paitsi yhdessä buffet paikassa oli tosi hyvät salaatit!

-Maanantaina käytiin kuninkaanlinnassa, se oli ihan kiva kokemus. Linna oli vähän ylellisempi ehkä ku esim. Ruotsissa kuninkaanlinna. Tai siis koristeellisempi. Kierroksen jälkeen tavattiin pihalla joku adhd-italialainen, joka halus, että otetaan niistä valokuvia ja oli ylipäätään ihan pistoksissa kaikesta. Sen jälkeen nauratti pitkään. Kotiin palatessa alkoi taas sataa ja mä menin vaatekauppaan pitämään sadetta. Senhän nyt taas arvaa... Tai itseasiassa en mä meinannu oikeestikaan ostaa mitään, mutta aloin ihastella yhtä kallista hienoa takkia siinä joutessani. Kallis takki on Desigualista ja siinä on erilaisia kirjailuja ja koristeita ja kangastilkkuja ja ties mitä kaikkea, se on tosi erikoinen mulle. Mutta kallis takki oli alennuksessakin liian kallis, kunnes kallis ihana Arto sanoi, että maksetaanpa se hänen Visalla. Musta tuntui, että mä olin ihan ku se kuninkaanlinna koristeineni. Ihana takki. Ihana Arto.

- Tiistaina mä yritin mennä yliopistolle ja Arto lähti mukaan nähdäkseen, mimmosta siellä on. Mulla oli espanjan tunti, mutta eihän siitä tullu mitään, kun mua alkoi yskittää niin hulluna. Jouduin lähtemään kesken pois, kun yskästä ei vaan tullu loppua ja aloin ajautua paniikkiin, koska vihaan ja inhoan tommosia tilanteita, joissa en voi kontrolloida itseäni. Harmitti ja oli muutenkin huono olo. Oli koko viikon paha mieli siitä, että olin just nyt kipeä. Vaikka tehtiin kaikenlaista ja kierreltiin, niin en ollu se oma iloinen itseni, vaan hirveän väsyny koko ajan.

- Keskiviikkona oltiin Reina Sofian museossa kattomassa Dalit ja Picassot. Vaikka mä olin jo nähny ne, niin niitä jaksaa kyllä kattoa uudestaankin. Illemmalla mentiin euron iltaan 100 Montadillos- baariin ja ahmittiin parit sämpylät. Sieltä jatkettiin Jazz baariin. Se oli tosi tunnelmallinen paikka. Tosi täyttä sielläkin, ja epäilen, että istuttiin johonkin vip-paikoille, kun siinä oli niin väljää yhtäkkiä ja tarjoilijakin kävi jotain nalkuttamassa. Mutta eihän me mitään tajuttu, joten ei myöskään välitetty. Kun toi klubi meni kiinni, päätettiin lähteä vielä jonnekin kunnon paikkaan. Mentiin siispä keskustaan Joyhin. Ei siellä kyllä ollu mikään erityinen meininki, aika vähän ihmisiä näin madridlaisittain. Kalliit drinkit, olutkin maksoi 9 euroa. Mutta oli meillä ihan kivaa sielläkin.

-Viimeisenä päivänä kierreltiin vaan kaupungilla ja illalla käytiin El Tigressä syömässä tapaksia, ne oli herkkua!
Mä vollotin koko päivän, kun Arton piti pakata. Yöllä sitten saatoin sen lentokenttäbussiin. Oli ihan paska fiilis. Ja vielä paskemmaks muuttui, kun en saanu nukuttua ollenkaan jatkuvan yskimisen takia. Itkin sitten täällä entistä enemmän, oli niin maailman yksinäisin ja kurjin olo. Lopulta päätin mennä lääkäriin. Olin ihan liian poikki lähteäkseni terveyskeskukseen seikkailemaan, joten päätin maksaa, ja mennä englantia puhuvalle yksityislääkärille. Se antoi mulle antibiootit ja kunnon lääkkeet yskään ja olo onneks helpottui heti. Olis pitäny mennä jo silloin, kun Arto oli täällä. :(

Että semmoinen oli meidän viikko näin lyhyesti ja toisaalta kilometripostauksessa!

Nyt pitäis sitten palata viikoks arkeen ja oikeesti tehdä noi kurssivalinnat. Huh huh. Mutta sitten jatkuukin taas lomailu, nimittäin lähden viikonlopuks Mallorcalle ja sitten mummoa moikkaamaan Teneriffalle ja sitten tuleekin Saara ja Hanna N.
Onx pakko opiskella jos ei haluu?