Maaliskuun viimeinen

Kesä kesä! Turistit kulkee hellevaatteissa ja espanjalaiset toppatakeissa. Pikkiriikkisen espanjalaistunut (no ei kyllä oikeesti) suomalainen sitten raahaa takkiaan varmuuden vuoksi mukana, vaikka sydän sanoo vaan, että kesä on. Ihanaa! Mun puolesta se kuuma Espanjan kesä vois jättää tulemattakin, tämä kevätsää on just ihana.

Koulussa oltiin taas tv-studiossa. Tehtiin omaa versiota "totuuden hetki" -ohjelmasta. Tällä kertaa mun tehtävä oli painaa nappia kysymyksen jälkeen, ensin neljästi "Vastaus on... totta" ja viidennellä kerralla "Vastaus on... valhetta.". Kuvittelivat, että kyllä tuo tollo tuohon pystyy. Noh. Ihan mahdotonta oli tietää, milloin kysymykseen oli vastattu, kun kaikki niin vilkkaasti elehti siellä, ja lisäksi näyttämön ulkopuolella huuto oli taas melkoinen. Kaikki karjuu, että JODER! Otapa siitä nyt sitten selvää. Yritin piipittää kesken, että nyt en ymmärrä, anteeksi, en ymmärrä, mutta eihän ne mitään kuunnellu. Painelin sitten vähän mitä sattuu, varmaan pilasin koko homman. Ens kerralla ehdotan, että mun tehtävä olis pidellä sitä valkotasapainopaperia.

Huvittava juttu kävi kumminkin tolla tunnilla, kun joku mikki ei toiminu. Esiintyjänä ollut oppilas syöksyi sinne "tarkkaamoon" ja alkoi karjua, että mitä helvettiä, hän ei kuullu mitään ja miten te ette osaa mitään. Sitten kaikki alkoi huutaa, että no helvetti tässä laitteessa on jotain vikaa. Helvetti anna mä katon. No helvetti mä meen selvittämään. Kauhea raivo päällä kaikilla, paitsi opettajalla, joka huusi, että yritetääs nyt rauhottua. Sitten kaikki palasi lopulta paikoilleen, ja puhisi vaan itekseen, että joder.
Muutenkin täällä tunteet kuohuu myös oppitunnilla. Esimerkiks taidehissan luennolla kuka tahansa saattaa yhtäkkiä möläyttää suustaan jonkun hajatelman koskien kyseistä taulua, ja sekös innostaa muutkin huutamaan, että hitto, niinpäs onkin, tai hitto, ei todellakaan noin! ja sitten taas varttitunnin ajan kälätetään.
Taidehissan luennoista aika iso osa kuluu myös siihen, kun opettaja joko toivoo, että voisitteko nyt ystävällisesti laittaa ne puhelimet kiinni/olla hiljaa/keskittyä/katsoa taululle/kirjoittaa muistiinpanoja, tai kehuu, että hienosti ootte nyt jaksanu kuunnella tänään, hyvä. Yhtä diaa pidetään aina esillä niin kauan, että se hitainkin on saanu kopioitua jokaisen lauseen, tähän saattaa kulua yllättävänkin kauan, jos se samalla meseilee kännykässä jonkun kaverinsa kanssa.
Viime kerralla kolme kaverusta erotettiin istumaan eri puolille luokkaa, kun ne ei osannu lopettaa pälättämistä, ja sitä edellisellä kerralla opettaja huomautti kahdelle tytölle, että on kyllä epäkohteliasta rötköttää unessa pulpetilla ja ne vaan intti vastaan, että mä kuuntelen kyllä, vaikka mun silmät on kiinni.
Yliopistossa ollaan.

Siinä mun ryhmässä on myös yksi niistä jenkeistä. Se osaa ihan hyvin espanjaa, mutta se oli menny poraamaan sille opettajalle, että hän ei ymmärrä mitään ja saanu poikkeuksellisesti kaikki ne luentomatskut itelleen. Sitten kun mä kysyin siltä, että voinko vilkaista, se ei antanu! Vaikka mä osaan paljon huonommin espanjaa, enkä mä nyt muutenkaan niitä olis siinä ulkoa opetellu. Se vaan voihki, että ei olis pitäny kertoa kenellekään. Suht epätoivoista. Meillä on ens viikolla koe tosta, mutta kyllä mä nyt sen selvitän ilman tommosta temppuiluakin.
Ryhmän toinen vaihtari on Meksikosta, mutta se on kyllä tosi kiva, ja se on erinomainen kaveri, koska se puhuu tosi hyvin sekä espanjaa, että englantia, niin käytän sitä tulkkina. Vaihtoon lähtevät eteläamerikkalaiset vaan on siinä mielessä eri planeetalta, että siihen on mahdollisuus vain niillä rikkaimmilla, luulisin. Toikin kysyi multa, että onko hyvä semmonen matka, mihin hän on menossa, missä mennään Kööpenhaminasta Helsinkiin, maksaa 900 euroa! Joillain meistä toi on tyyliin koko kevään budjetti.

Semmoista koulumaailmaan, oon todistettavasti siis sielläkin käyny. Kaikin puolin ihan kiva olo.
Olin yötä semmoisessa paikassa, missä tuntui ihan ku olis ollu kesämökillä. Espanjalainen ikkuna vähän falskas, niin tuli koko ajan raikasta ilmaa sisään, linnut lauloi ja oli jotenkin semmosta rauhallista, vaikka ihan Madridissa sekin kyllä oli. Täällä mun asunnossa kuuluu vaan ihmisten jatkuva kailotus ja liikenteen humina, ei oo mitään puita tai semmosta. Kaipaan luontoa ja lähiöitä tosi paljon, oli jotenkin niin hyvä olla siellä. Ja muutenkin.

Aina jauhetaan siitä, että ihmisen pitää osata olla yksin. Mutta pitääkö ihmisen sen lisäksi myös oikein nauttia siitä? Mä en olis tänne lähteny jos ajattelisin, etten osaa. Mutta onnellinen oon vasta nyt, kun on joku ystävä, kenen kanssa voi länkyttää chatissa kaiket illat ihan idiootteja juttuja ja nauraa hohottaa hysteerisenä buffetissa krapulapäivänä, ja kavereita, joitten kanssa voi vaihtaa muutaman sanan bussissa ja sitten vielä joku, kuka on vaan niin ihana, että kevätkin alkoi heti.

Ensin tuntui siltä, että eikö tää vaihto lopu ikinä, nyt tuntuu siltä, että aika kiitää ihan hulluna eteenpäin ja pelottaa se.