Can you handle this? Yes.

Tänään päätin kokeilla toista bussireittiä, joka ehkä olikin kivempi, joskin kestää myös tunnin. Menin aamulla Alucheen ja ihmettelin vähän aikaa, että mitä nyt, mutta uskoin kumminkin pian löytäneeni oikean bussin. Ojensin rahaa kuljettajalle, joka ei ottanu siitä, vaan tuijotti mua. Sitten se sanoi jotain espanjaksi, ymmärsin vain sanan donde -missä, joten ilmoitin määränpääni.
-DE donde eres. No eres espanola. Where are you from, not your destination, se karjui mulle.
Olin ihan hämmentyny, kun koko bussi tuijotti mua kiinnostuneena, enkä sanonu mitään. Kuskikin otti rahan ja alkoi selvittää jotain lähimpänä istuville, varmaan siitä, että kaikkia idiootteja sitä täälläkin liikkuu.

Koululla oli ihan kiva päivä tänään. Meidän ryhmässä on viis ihmistä ja kaikki muut neljä puhuu kiivaasti koko ajan. Mulle se on helpotus. Se on kyllä huvittavaakin, kun ne yrittää koko ajan, vaikkei niillä olis harmainta hajuakaan, ja siinäkin ne vaan puhuu toistensa päälle. Sekin tyttö, jonka kielitaito on kaikista heikoin, puhuu koko ajan, mutta aikamoista spanglishia. Toisaalta ärsyttää se jatkuva mölinä, kun en koskaan kuule, että mikä oli oikea vastaus.
Mutta jo iltapäivällä huomasin, että pystyn oikeasti selittämään jo joten kuten mitä haluankin. Siinä pikku ryhmässä on aika mukava opiskella. Kielioppia ei oo paljon, mutta sanoja opetellaan kovasti ja koko ajan puhutaan. Aika hyvä niin.
Opettaja muuten puolestaan ei osaa lainkaan englantia. Se on jotenkin hassu, ihan mukava, mutta hihittelee koko ajan.

Oppituntien jälkeen lähdettiin kaupungille. Meidän ryhmästä kolme muuta aikoi mennä ostamaan metro/bussikortin, joten päätin mennä mukaan. Oli ihanaa kulkea kaupungilla kun oli niin lämmintä, ihan ku joskus loppukeväästä Suomessa! Aurinko paistoi ja tuli tosi kesäinen fiilis.
Matkalla kioskille Sara halus mennä viemään sen tavarat kotiin, joten poikettiin siellä. Sen hostäiti innostui kun me tultiin sinne ja googletti jonkun outlet-keskuksen meille, että voitais mennä sinne shoppailemaan. Siellä on kuulemma kaikkien mahdollisten merkkien vaatteet -80%. Sitten se johdatti meidät sen vaatehuoneeseen ja esitteli kaikkia hienoja vaatteita, joita hän on hankkinu sieltä. Se oli aika ihana. Kutsui sitä Saraa nimellä ´"Princess". Aww. Viimeseks se vielä kannusti, että keskiviikkoisin on joku halpa kampaaja, menkää kaikki sinne laitattamaan itsenne. En tiiä mikä toi keskiviikko on, kun se opettajakin sanoi, että keskiviikkoisin joku tapas-ketju tarjoaa kaiken eurolla. Iso olut ja joku tapas siis euron. Aika kiva, sinne täytyy hankkiutua.
Ei lähdetty kumminkaan shoppailemaan, vaan etsimään sitä metrokorttimyyntiä, mutta siinä tuli kaikkia mutkia matkaan kyllä, joten lopulta käveltiin pari tuntia ympäriinsä.

Mua alkoi jossain vaiheessa ärsyttääkin, kun vaikka olisin tienny jostain asiasta oikeestikin jotain, niin ne ei vaan kuuntele. Mutta sitten ajattelin, että olkoot, jos ei kerran vinkit kiinnosta. Jotenkin tuntui myös siltä, että ne oli jo muodostanu jonkun oman ihanan ryhmän ja olin jotenkin ulkopuolinen. Lässyn lää. Välillä niitten touhut kyllä muistuttikin ihan liikaa jotain highschool-menoa, en oikein jaksanu aktiivisesti sanoa siihen mitään.
Odotan kyllä jo sitä, että kaikki vaihtarit tulee, jos joku niistä olis vaikka vähän vanhempikin ja kaikki nyt ei ainakaan oo jenkkejä. Haluan olla tyhmä ja ärsyttävä Erasmus-ihminen...
Sain hetkeks vangittua noitten huomion kyllä, kun sanoin, että tekis mieli kaljaa. "Oh my God, do you drink vodka too? I love vodka." Mutta tietenkin se hollantilainen on way more interesting, kun se polttaa marihuanaa kotona. Sorruin jopa polttamaan yhen tupakan päästäkseni jengiin, mutta ehkä mä oon vähän liian vanha siihen.
What ever.

Mutta se, mikä tässä päivässä oli oikeesti hienoa, oli se, että avasin puhelinliittymän ja ostin lopulta ton matkakortin kokonaan espanjaks. Wau! Ihan ällistyttävää, että pystyin siihen. Tiesin mitä sanoa, ja sanoma meni perille.
Kun suhailin metrolla kotiin, oli kyllä niin voittajafiilis.