Nyt perkele hiljaa.

Tänään ei oo ollu mikään ihana päivä.
Aamulla kävelin vahingossa väärälle metroasemalle ja myöhästyin koulusta, mutta eipä siitä kyllä kukaan sanonu mitään. Koko aamupäivä tankattiin koululla verbejä ja vaikka tiedän, että ne on tosi tärkeät mulle osata, niin se oli kyllä inhottavaa. Sitä paitsi eteneminen oli niin nopeaa, etten niitten jenkkien mölinän alta oikeesti ees kuullu mitään vastauksia. Mua vituttaa ihan hulluna, kun ne koko ajan kiekuu sitä saatanan ärsyttävää jenkkiespanjaa. Tengou un perrou. Miksei ne voi olla hiljaa ees silloin, jos ne ei todellakaan tiedä. En tiedä kuuleeko ne itekään sitten sitä vastausta, kun siihen päälle ne hokee yllättynyttä "Oh? Oh!". Koko vitun ajan.
Muutenkaan mä en jaksa niitä.

Kesken päivän menin lukemaan sähköpostit, ja siellä odotti kannustava, mutta pahoitteleva tieto siitä, etten saanu suuresti toivomaani kesätyöpaikkaa. Harmitti niin paljon, että piti mennä vähäks aikaa vessakoppiin miettimään. Yritin uskoutua parille jenksukalle, mutta ne vaan kuittas, että oh, you'll probably find another job back at home. Olis tehny mieli enemmän kuin vähän avautua niille siitä, miten vois olla vaikka hiljaa, jos ei mistään mitään tiedä. Siis eihän nyt munkaan koko maailma oo yhdestä kesätyöstä kiinni, mutta en kyllä usko hetkeäkään, että löydän jonkun työn heinäkuussa Suomesta noin vaan.
Mutta ihan turha niille on mitään sanoa, kun ei ne kuuntele. Mä vihaan niitä. Vihaan! Vihaan sitäkin, että en ees halua niitten tyhmään klikkiin mukaan, mutta silti tunnen itteni ulkopuoliseks, kun en pääse siihen. Tuntuu, että siinä toisessa ryhmässä on järkevämmän oloiosia tyyppejä, mutta loppujen lopuks ollaan aika paljon noissa omissa tasoryhmissä, kun tauotkin on vähän eri aikaan jne. Huomenna siihen ryhmään kai tulee uus jäsen, joku hollantilainen jätkä, joka tänään ilmestyi paikalle GAYLIFE!! -paidassa. Jotenkin en saanu siitäkään semmosia viboja, että se olis mun uus paras ystävä täällä, mutta you never know. Samalla tuli myös lisää amerikkalaisia, mutta ne menee käsittääkseni siihen edistyneeseen ryhmään.

Varsinaisten luentojen jälkeen mentiin ekskursiolle el Retiro -puistoon, tai amerikkalaisittain ell Retiirou'hun.
Se on semmoinen isohko puisto Madridin keskustassa. Siellä oli ihan mukavaa, vaikka mä olin niin väsyny ja vittuuntunu, etten jaksanu ees yrittää kuunnella opastusta. Otin vaan kuvia lapsista ja koirista. Sinne puistoon on varmasti kiva mennä kesällä. Toisaalta tänään oli suomalaisittain ajateltuna lähes kesäinen lämpötila. Ja nyt talvella siellä puistossa oli kivaa, kun siellä ei ollu ihan hirveesti ihmisiä. Tällaisena päivänä, jolloin harmittaa ja väsyttää on oikeastaan varsin mukavaa, kun ympärillä ei koko ajan huuda hulluna jengiä.

Rauha ja hiljaisuus jäi kyllä kauas taakse retken jälkeen, kun mentiin yhteen tapas-ketjuun, tai se on semmonen vähän pikaruokapaikka. Siellä on keskiviikkoisin kaikki euron, mikä on aika hyvä diili, kun yleensäkin iso olut sisältää yhden semmosen montaditon, eli sämpylän. Eurolla siis noi molemmat ja toisella eurolla jotain muutakin. Siellä oli ihan törkeesti porukkaa. Ja volyymitaso korkeammalla ku suomalaisessa yökerhossa parhaana bilepäivänä, vaikkei ees musiikki soinu. Voi luoja sentään, miten ihmiset jaksaa huutaa.
Mutta olisin mä kauemminkin siellä istunu, mutta nää halus heti lähteä, kun oli yhet otettu.
Siinä vielä yks asia, mikä ärsyttää niissä.

Päivälläkin kuljettiin joku tunti ettimässä vitun Strarbucksia. On +16 astetta lämmintä ja aurinko paistaa, joka nurkalla on cervezeria tai joku tapas-paikka, ihmiset istuu terassilla ja picostelee vähän jotain, mutta ei. Starbucks. Tuli ihan erityisesti Japea ikävä.
Muutenkin käy ärsyttämään se jatkuva vouhotus amerikkalaisesta ruuasta. Eikö oo välipalapatukoita. Eikö oo Chees Buffseja? Oh I miss hamburgers from my school ( no suomalaista kouluruokaa kyllä kaipaan mäkin). There's a Donking Donughs right next to my place. Ja Dominpos ja NYC Pizza Place.
Yhtenä päivänä yks niistä söi mandariinin ja suositteli muillekin tätä pientä hedelmää, se on jotenkin aika hyvää.
Sitten ne haisee purkalle ja hiuslakalle ja hajuvedelle. Ja niillä on ripsipidennykset ja *kuiskaten* fake hair. Ja niiden pahin pelko on se, ettei täältä löydy hyvää kulmakarvan vahaajaa. Siis oikeesti, nekin ketkä ei ees meikkaa ja vaikuttaa muutenkin vähän nössöiltä ikävöi kulmanvahaajaa.

Mä ikävöin pohjois-eurooppalaisia. Miten hädissään sitä ihminen voi olla, että alkaa kaipaamaan vaikka saksalaisen seuraa?