Perjantai-ilta Madridissa. Anita ja sen suomalaiset kaverit on menossa tapaksille, jenkit on menossa taas pubkierrokselle. Meitsi on himassa ja korkkasin just uuden Twix -patukan. Villiä menoa.
Toisaalta kyllä oikeesti ihan kiva olla vaan.
Ajattelin taas Salkkareita katella.
Kamala ikävä Artoa. Tänään oli semmoinen päivä, että olisin halunnu olla sen tukena. Luin tänään määritelmän siitä, mistä tietää, että rakastaa. Siitä, että tulee paha mieli, jos toisen hillomunkista puuttuu hillo. Alkoi ihan itkettää, ja nyt oli vähän tommonen juttu.
Positiivista tänään: Kävin lievittämässä koti-ikävää syömällä tuttua ruokaa, eli Mäkkärissä. Sairasta sinänsä.
Ostin puhelimeen lisää puheaikaa espanjaks. Sekä minä, että myyjä olimme kauhuissamme, mutta ihan hyvinhän se meni.
Tajusin ennen Anitaa, mitä El Corte Inglesin myyjä sanoi. ;) Lälläs-lää. Anita ostaa päräytti sieltä niin ison patjan, ettei se mahdu edes mun huoneeseen. Mutta nyt kelpaa kyläillä.
Käytin äitin ostamaa paitaa, jota ensin oudoksuin, mutta joka onkin nyt tosi kiva.
Saara chattaili mulle Facebookissa.
Ei tuu mieleen muuta positiivista, vaikka ei tää päivä nyt mikään ihan floppikaan ollu. Huomenna mennään tosiaan retkelle yhteen lähikaupunkiin, en muista kerroinko jo siitä.
Silloin kun tultiin tänne, tutustuttiin Anitan kanssa lentokentällä yhteen suomalaiseen tyttöön. Sen sukunimi on Ruokamo, ja sillä oli ollu huvittavia tapauksia, kun se joutuu tavaamaan nimensä englanniks. Eli siis are you ok M.O.
Kerroin ton hupaisan jutun myös jenkeille, mutta ei ne tajunnu. Ne kertoi mulle hupaisia juttuja elämästä kampuksen dormilla, mutta en mä tajunnu. Kuulostaa painajaismaiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti