Emi? Emi?

Tänään heräsin ihanasti siihen, että läheisen kirkon kellot alkoi soida. Sitten yhä lujempaa ja nopeammin ja lopulta ne piti ihan infernaalista jylinää. Siinä yks ääni, johon ei halua herätä biletettyään edellisenä yönä aamukuuteen. Ehkä siinä oli se idea, että kaikki syntiset muistaa katua tekojaan entistä hartaammin.

Vähän myöhemmin vuokraemäntä tuli tervehtimään mua. Tervehdinkin, että Hola ja siinä se. Sekin kyllä huomas aika nopeasti, ettei mulle kannata mitään puhua ja kertoi asiansa Anitalle. Sain pienen maton mun huoneen lattialle ja kuulemma myöhemmin vaatekaappiinkin tulee ovi. Vautsi. Se aikoi myös ostaa mulle jotain pyyhkeitä. Vaikutti ihan mukavalta.

Sitten tänään alkoi se kielikurssi. Ihan kaikki ei ollu siellä vielä, mutta melkein. Siinä oli yks hollantilainen tyttö ja yks Koreasta, ja kaikki muut oli jenkkejä. Pirullisen uuvuttavaa. Toisaalta kiva, kun voi puhua englantria, mutta sitten kun ne aloitti sen tutustumisen, niin ei tämmöinen ujo suomalainen siinä pysy mukana. Lyhyen small talkin jälkeen ne oli jo selvittäny toisistaan about kaiken ja kertonu myös edellisistä parisuhteistaan ja siitä, miten monien seksikkäitten espanjalaisten poikien kanssa ne aikoo olla täällä. On ne kyllä uskomattomia. Kielikurssin ohjaaja (jenkki sekin) suositteli kaikille asumista perheessä, koska, muistakaa se, yksin asuessa pitää käydä ruokakaupassa ja pestä pyykit and it's really hard. Suurin osa niistä vaikutti aika kauhistuneilta pelkästä ajatuksestakin. "I don't want to have to like.... think." yks sanoi. Sitten siinä oli kaks semmosta biletyttöä, jotka aikoi hankkia kämpän, että ne voi bilettää. Niillä oli kurssiohjelma jo hyvin suunniteltuna: Joka yö baariin ja keväällä sinne mikä se mahtava paikka nyt olikaan... Ibizalle. Have you heard about that? It's amazing, I think. Toinen niistä sanoi myös, että kaikki ihmiset puhuu englantia jossain vaiheessa, joten häntä ei kiinnosta oppia mitään espanjaa, hän haluaa vaan pitää hauskaa.
Oli ne kyllä vaan niin mahtavia. Kaiken, minkä ne sanoi, ne sanoi ihan vankkumattomalla itsetunnolla. Siis ihan silleen it's a fact -meiningillä. Kun kerroin, että osaan myös ruotsia, yks niistä hämmästyi kovasti, koska Suomi ja Ruotsihan on vihoissa, kun oli se iso sota. Ja yks sanoi, että hän ei kestä tyttöjä, joilla on joku itsetunto-ongelma. For me it's, like, I know that I can get a boyfriend when ever I say so, but why would I want to date some lame college guy, you know. Ja kukaan ei pyöritelly yhtään silmiään, että onpa leuhka, vaan kaikki sanoi that is so true!
Mä menin ihan uupuneeks. Ja joo, mäkin ajattelen, että kaikki jenkit on samanlaisia, mutta se oli tosi ärsyttävää, kun ne puhui koko ajan, että eurooppalaiset sitä ja tätä. Eurooppalaiset kuskit on ihan hulluja ja eurooppalaiset miehet on kaikki "shady and creepy"  (My friend once went to Europe and she told me that she only could be with Americans because men in Europe are so gross.)  Sitten mä istuin vetäytyneenä ja sulkeutuneena siinä ja ympärillä spanskit huutaa.

Äsken tapasin myös mun ranskalaiset kämppäkaverit. Ihmettelin kun ne ojentautui mua päin ja vetäydyin tietenkin äkkiä taaksepäin ja sitten toinen niistä sanoi, että "No besos?" Ensin pitää puhua ja sitten vielä pussatakin.

Väsyttää ihan hulluna. Mutta tänään kun kävelin keskustassa ja siellä oli hirveesti ihmisiä ja kaikenlaista katsottavaa ja tosi nättiä, niin tuli semmonen olo, että täällä on kumminkin aika kivaa. En osaa sanoa mitään mihinkään, mutta ymmärrän kumminkin yllättävän hyvin. Ja eilen baarissa kyllä puhuin sitten lopulta ihan reteesti sitä espanjaakin.